No niin, tämä nyt on vain tällainen joku randomteksti, kun en muutakaan tälle päivälle keksinyt ja tahdoin kuitenkin kirjoittaa tänne jotakin... Eli siis, minä (monien muiden joukossa) pääsin tänään peruskouluni lävitse. Juhlassa oli tappotylsää ja meinasin kuolla nälkään, mutta sainpas sentään todistukseni. Stipendejä ei tullut, ainut stipendi mitä sain peruskouluni aikana oli kahdeksannen luokan parinkympin palkkio "tietotekniikan taitajalle". Gasp...

Keskiarvoni oli muuten 7,45 jos menin sitä oikein laskemaan. Ja koska nyt en todellakaan keksi tähän mitään muuta, niin voisin heittää tähän loppuun jonkun äärityhmän vitsin. Enkä edes kehtaa käydä kirjoittamaan tämän pidemmin ettei kaverini tuossa vieressä mene hirttämään itseään kun sillä on niin tylsää katsoa kun kirjoitan tätä tekstiä...

Elisiisjoo, nyt sitten joku vitsi tähän. Ja ei, se on todellakin tässä vitsissä Pikku-Liisa, ei Pikku-Kalle.

 Tarina/Yleisesti

Varastetaan päähenkilön keskeisimmät piirteet Card Captor Sakurasta, muodonmuutos Sailor Moonista ja hippunen muutamasta muusta animesta. Mitä saamme aikaisiksi? Mahou Shoujo Lyrical Nanohan.

Tämä sarja on hyvin suurestikin plagioitu yllämainituista sarjoista, Card Captor Sakurasta on mukaan lähtenyt myös Tomoe-klooni niin hiuksia kuin komeaa kartanoa myöten. Sarjan juoni ei kuitenkaan muistuta ylläolevia sarjoja, se on jossain määrin kliseinen taikatyttöanimen juoni yhdistettynä johonkin sellaiseen, mitä ei tavallisesti taikatyttösarjoissa näe.

 Sarjan alussa päähenkilö Nanoha löytää jonkinlaisen vahingoittuneen fretin, joka saa myöhemmin nimen Yuuno. Yuuno on todellisuudessa sarjan alussa esiintynyt poika, joka on menettänyt voimansa taistelussa ja joutunut muuttamaan muotoaan. Nanoha hoitaa fretin kuntoon ja ottaa sen myöhemmin asumaan luokseen. Näiden kahden välille syntyy erityinen side, kun tyttö saa fretiltä Raging Heart (mahdollisesti myös Raising Heart, en ole varma oikeasta kirjoitusasusta) nimisen korun, jonka avulla Nanoha saa herätettyä hänen sisällään piilevät mahtavat taikavoimat.

Tällä tavalla kuvattuna juoni kuulostaa kenties äärimmäisen typerältä, mutta on oikeasti hyvin kiinnostava.  Jatkaakseni pidemmälle, saatuaan voimat Nanoha käy keräämään Jewel Seed nimisiä helmiä, joita Yuuno oli etsint ennen loukkaantumistaan. Hän ei kuitenkaan ole ainut, joka näitä jossain määrin kauniita esineitä etsii...

Henkilöt

Henkilöissä ei ole mitään vikaa, vaikkakin pääkaartin jäsenien valinta ei ole mitenkään äärimmäisen yllättävä, ainakaan aluksi katsoen. Nanoha muistuttaa monin paikoin CSS:n Sakuraa, ja tämän ystävät ovat perinteisiä täytehenkilöitä. Sarjan toinen päähenkilö Fate (kuvassa oikealla) on sen sijaan hieman yllättävämpi tapaus, josta on kuitenkin mahdotonta sanoa sen enempää spoilaamatta juonta. Yuuno muistuttaa joissain määrin Kerberosta (jälleen CSS:stä), neuvoen Nanohaa yleensäkin telepaattisesti aina kuin tarpeellista.

Sarja keskittyykin pääosin näiden kolmen henkilön ympärille, taistelulaiva Asuran jäsenet tulevat mukaan vasta viimeisissä jaksoissa eivätkä käy katsojalle mitenkään äärimmäisen läheisiksi tämän tuotantokauden aikana. Henkilöistä on pahempi sanoa tämän enempää.

Ääni

Tälle voisin antaa vaikkapa täydet äänet, MSLN:n äänimaailma on kaikin puolin hyvin onnistunut. Aloituskappale tempaisee mukavasti mukaansa, henkilöiden ääninäyttelijät tukevat hyvin heidät roolejaan ja varsinkin taisteluaseiden äänet ovat onnistuneet hyvin. Taustamusiikki on todellakin luku erikseen, oikein ottaa päähän että tämän sarjan soundtrack on täydellisestikin kiven alla kun sitä yrittää etsiä. Varsinkin taistelumusiikit ovat asia erikseen erotettuina muista, ne eivät kenties voisi sopia paremmin tarinan henkeen.

Kuten edeltävästä voi päätellä, tämän animesarjan äänissä ei ole mitään valitettavaa. Jos jossain nyt olisi voinut parantaa niin se olisi voinut olla taisteluaseiden kieliopillisissa virheissä, joihin nyt ei kuitenkaan katsoja jouda takertumaan sen enempää.

Animaatio

Henkilökohtaisesti olen ollut aina ihminen, joka ei kiinnitä niin äärimmäistä huomiota animaatioon, tai ainakaan anna sen vaikuttaa millään tavoin siihen, kuinka paljon nautin sarjasta. Sen takia minulla onkin vain hyvin vähän sanottavaa siitä, millä tavoin tämä sarja on animoitu.

Ensinnäkin, aseet oli tehty näyttävän tyylikkäästi ja vaikkei se nyt animaatioon liitykään, Nanohan puku on ihanan näköinen. Hahmot liikkuivat sujuvasti eikä animaatiossa ollut minkäänlaisia kompastuskohtia. Ehkei se nyt vetänyt vertoja jollekin nykypäivien sarjoille, mutta eipä tässä ole valittamisen varaa. :3

Lopullisesti

Kaikin puolin Mahou Shoujo Lyrical Nanoha on hyvin onnistunut anime suhteellisen hienolla juonella ja mahtavilla musiikeilla varustettuna. Suosittelen sitä erityisesti ihmisille jotka tykkäävät taikatyttöanimeista, tai sen tyyppisistä sarjoista, ehkä myös hieman kokeilunhaluisille tyypeille. Sarja ei pärjää vertailussa sen jatko-osalle MSLN A's:ille, mutta juuri sen uskomattoman jatko-osan katsominen vaatii tämän sarjan katsomista. Sarja on helposti saatavilla torrenttina monien sivustojen kautta vaikka onkin lisenssoitu vuosia sitten.

Tämä päättää arvosteluni. Ja lopulliset tähtimäärät olisivat:

Animaatio: 4 / 5
Henkilöt: 4 / 5
Tarina: 4½ / 5
Ääni: 4½ / 5

Sven tipahti rämeellä kävellessään suonsilmään ja alkoi parkua apua. Ohitse kulki polkua pitkin mies, joka avunhuudot kuultuaan tuli apuun ja tokaisi Svenille:
- Minä autan sinut ylös sieltä, jos saan panna sinua anukseen.
- No et varmasti saa, tokaisi kristillisen kasvatuksen saanut Sven.
Mies poistui paikalta. Sven yritti ketkutella itsensä irti suonsilmästä, aiheuttaen ainostaan sen, että upposi nyt rinnuksiaan myöten suohon. Taas polulla näkyi liikettä ja Sven apua karjumaan.
Ohikulkenut mies tuli Sven luokse ja sanoi:
- Minä autan sinut pois sieltä, jos otat suihin.
- No en varmasti ota, tokaisi Sven.
Mies poistui paikalta jättäen Svenin vääntelehtimään silmäkkeeseen.
Nyt hän upposi sinne niin syvälle, että nipin napin pystyi hengittämään. Sven näki polulla liikettä ja tuntien viimeisen hetken olevan lähellä huusi ohikulkijalle, joka selvästikin oli suomalainen:
- Saat panna perseeseen ja otan suihinkin, jos vain autat minut pois täältä suosta!
Ohikulkenut mies tuli suonsilmäkkeen viereen, katsoi Sveniä ihmeissään ja polkaisi nokialaisella hänet upoksiin:
- Saatanan rämehomo!

Löysin tämän runon pari päivää sitten netistä, eräältä vanhalta kotisivultani joka on -yllätyksenä se tuli minullekin!- vieläkin netissä. Sivun osoitetta en anna, en edes nimeä, sillä en usko sen olevan tarpeellista kenenkään kannalta. Kaikesta päätellen olen osoittanut runon eräälle ystävälleni.

Jatketaan hyviksi todetuilla jostain kopioiduilla vitseillä. Näitähän riittää. Ja kaikki tykkää vitseistä... Eikö?